Rukouksen voima ei synny sen määrästä, vaan siitä lähteestä, josta rukous nousee

.

Jos ihminen on hengessään heikko eikä elä yhteydessä Jumalan Henkeen, hänen rukouksensa jäävät helposti sielun ja oman voiman tasolle.

Tällöin niissä rukouksissa ei ole sitä hengellistä painoa ja auktoriteettia, joka vaikuttaa hengen maailmassa.

On paljon uskovia, jotka rukoilevat paljon ja sinnikkäästi, mutta eivät pysähdy arvioimaan, mistä heidän rukouksensa kumpuavat. Rukousten runsaus voi näyttää ulospäin hengellisyydeltä, mutta jos rukous ei synny elävästä yhteydestä Jumalaan, se voi jäädä pelkäksi inhimilliseksi ponnisteluksi.

Silloin ihminen väsyy, eikä rukouselämä kanna hedelmää. Todellinen hengellinen voima ei ilmene rukousten määrässä, vaan siinä, että ihminen on asemassa, jossa hän on Jumalan Hengen alaisuudessa. Kun tällainen ihminen rukoilee, hänen ei tarvitse toistaa tai yrittää pakottaa asioita tapahtumaan:

Hän esittää asiansa, ja rukouksessa on paino, koska se on linjassa Jumalan tahdon kanssa. Tuolloin rukous noteerataan hengen maailmassa.

Hengellinen kasvu ei siis ole ensisijaisesti ulkoisten tekojen lisäämistä, vaan sisäisen aseman muuttumista. Se on siirtymistä pois omasta voimasta Jumalan voimaan, pois sielun hallinnasta hengen johtoon.

Tässä muutoksessa rukous muuttuu: se ei ole enää yrittämistä, vaan osallistumista siihen, mitä Jumala jo tekee. Raamattu kuvaa rukouksia myös hengellisessä todellisuudessa:

Ne nousevat Jumalan eteen kuin suloinen tuoksu. Tämä kertoo siitä, että rukous ei ole vain sanoja, vaan hengellinen tapahtuma, jolla on todellinen vaikutus. Jeesus sanoi että hänen sanansa ovat Henki ja Elämä. Kun sanat ovat hengen maailmasta katsottuna kuin astioita, jotka sisältävät Jumalan Hengen ja Elämän, silloin ne ovat myös mieluisia Jumalalle.

Kun rukous on syntynyt Jumalan Hengestä, se kantaa, ja siihen myös vastataan. Siksi kysymys ei ole siitä, kuinka paljon ihminen rukoilee, vaan siitä, mistä hän rukoilee käsin. Kun henki on vahva ja yhteys Jumalaan elävä, rukous ei ole raskas velvollisuus, vaan vaikuttava voima.

C.Heikkilä - Universitas Divina www.isrk.fi