Kristuksessa taivaallisissa – Kristus meissä maan päällä

Elävä usko ilmentää Jumalan voimaa

Tässä kohdin tulee esiin ratkaiseva ero nykytilanteeseen. Monissa yhteyksissä uskonelämä on siirtynyt tasolle, jossa Jumalan voima ei ole enää näkyvä osa arkea. On opetusta, on toimintaa, on rakennetta, mutta voima puuttuu tai on satunnaista.

Tämä ei johdu siitä, että Jumala olisi muuttunut. Se johtuu siitä, että yhteys, josta voima seuraa, ei ole samalla tavalla todellista. Kun yhteys katoaa, voima katoaa. Kun yhteys palautuu, voima ilmenee luonnollisesti.

Tämä asettaa asian oikeaan järjestykseen. Tavoitteena ei ole voiman etsiminen itsessään, vaan yhteyden palautuminen Jumalaan. Kun tämä on kunnossa, voima seuraa.

Pyhän Hengen täyteys ei tarkoita yksittäistä kokemusta, vaan jatkuvaa tilaa, jossa ihminen on Jumalan vaikutuksen alaisena. Tämä tarkoittaa, että hänen ajattelunsa, tahtonsa ja toimintansa alkavat muotoutua Jumalan mukaan.

Ilman tätä todellisuutta uskonelämä jää helposti ulkoiseksi. Ihminen voi tietää oikeita asioita, mutta ei kykene elämään niistä käsin. Tieto ei välitä elämää. Henki välittää.

Tämä näkyy myös rukouksessa. Kun rukous lähtee etäisyydestä, se on usein pyyntöä, yritystä saada Jumala toimimaan. Kun rukous lähtee yhteydestä, se muuttuu yhteistyöksi. Ihminen ei enää pyri vakuuttamaan Jumalaa, vaan toimii hänen tahtonsa mukaisesti.

Voit välittää muille vain sitä, mitä itselläsi on

Tämä muuttaa koko rukouselämän luonteen. Se ei ole enää epävarmaa odottamista, vaan varmaa toimimista asemasta käsin. Uskova tietää, missä hän on Kristuksessa, ja toimii sen mukaisesti.

Samalla tämä tuo mukanaan vastuun. Jumalan voima ei ole tarkoitettu itsekorotukseen tai oman tahdon toteuttamiseen. Se on sidottu Jumalan tahtoon. Kaikki, mikä irtoaa tästä, ei ole enää Jumalan valtakuntaa, vaikka se näyttäisi hengelliseltä.

Tästä syystä kuuliaisuus nousee keskeiseksi tekijäksi. Ilman kuuliaisuutta ihminen ei pysy siinä virrassa, jossa Jumalan elämä vaikuttaa. Kuuliaisuus ei ole suorittamista, vaan reagointia siihen, mitä Jumala tekee ja puhuu.

Apt. 10:38

“Jeesuksen Nasaretilaisen, kuinka Jumala hänet Pyhällä Hengellä ja voimalla voiteli; hän vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet, sillä Jumala oli hänen kanssansa.”

Jeesuksen toiminta ei ollut irrallista, vaan hengen maailman kautta tapahtuvaa.

Hep. 2:3–4

“…tämä pelastus, jonka Herra ensin julisti ja jonka ne, jotka sen kuulivat, vahvistivat meille, ja Jumala todisti yhdessä heidän kanssansa merkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla voimallisilla teoilla sekä Pyhän Hengen jakamisilla tahtonsa mukaan.”

Jumalan voima ei ole jokin erillinen päämäärä, joka saadaan erillisenä asiana, vaan seuraus yhteydestä. Apostolit eivät tavoitelleet voimaa erillisenä asiana, vaan he elivät yhteydessä Jumalaan, ja voima seurasi heidän elämäänsä.

Kun yhteys katoaa, voima katoaa. Kun yhteys säilyy, voima toimii luonnollisesti osana Jumalan elämää ihmisessä.

Tässä näet: Jumala todisti yhdessä heidän kanssaan. Jumala ei ollut sivussa, vaan toimi heidän julistuksensa rinnalla ja sinetöi heidän julistuksensa ihmeillä ja merkeillä ja myös Pyhän Hengen jakamisella.

Nykyajan pastorit kastavat uskoon tulleet veteen, mutta tiedätkö yhtäkään pastoria tai apostolia, joka olisi kätten päälle panemisen kautta jakanut Pyhän Hengen kasteen jollekin? Sitä ei käytännössä ole, koska tämän päivän uskovat eivät kulje Taivasten valtakunnan todellisuudessa. He eivät pysty välittämään muille sitä, mitä heillä itselläänkään ei ole.

Pietari sanoi rammalle:

“Se mitä minulla on, sen minä annan sinulle. Jeesuksen Kristuksen nimessä: nouse ja kävele!”