Tutustu kirjan lukunäytteeseen

Luku 11

Herätys ilmestykseen!

Kirjan alkuvaiheessa mainitsin muutamia seikkoja hengellisestä heräämisestä, mutta tutkitaan vielä tarkemmin mitä se Raamatun mukaan on ja miten se tapahtuu.

Raamatussa puhutaan nukkumisesta ja unesta ja sitten sieltä havahtumisesta. Tämän lisäksi Raamattu puhuu horroksesta, kuin kuolleena maahan kaatumisesta ja erilaisista tilanteista ja ” tiloista ”, joissa ihminen kohtaa enkelin, saa avoimia näkyjä, tai suljettuja sisäisiä näkyjä. Nämä kaikki tapahtuvat eri heräämisten kautta.

Normaalisti ajattelemme heräämisellä sitä, että kun minä aamulla avasin silmäni, minä heräsin pois unestani. Luonnollinen ihminenkin tuntee erilaisia heräämisiä, unesta heräämisen lisäksi.

Voi olla vaikka niin, että herätyskellon sijaan sinulla soikin hälytyskellot jossakin syvällä intuition äänenä ja heräät jonkun asian tai ihmisen suhteen ja ymmärrät, että eihän tämä asia nyt ollutkaan niin, kun minulle uskoteltiin tai niin kun ehkä kuvittelin tai luulin.

Tässä ihminen herää uuteen tietoisuuteen tai havahtuu toisenlaiseen todellisuuteen, kuin missä oli vaikka eilen. Kun Raamatussa kun puhutaan tai ylipäätänsä hengellisistä asioista puhuttaessa, siellä puhutaan eri heräämisten kautta eri tietoisuuksien maailmoista ja tasoista. Siellä ei vain ole silloin ollut käytössä sanaa tietoisuus, mutta sitä on ilmaistu ja kuvattu ” kuin unesta heräämisenä ”.

Unimaailma on yksi sielun tietoisuuden taso, maailma, ulottuvuus. Jumala on puhunut omilleen unien kautta aina, siitä on lukuisia esimerkkejä Raamatussa.

Jos joku on sitä mieltä, ettei tällaiset heräämisopetukset kuulu hengellisen opetuksen piiriin, hän erehtyy pahemman kerran. Jos tämä on vierasta ja uutta opetusta, on jo aika että sinulle opetetaan tästä. Ilman heräämistä, ei ole ilmestystä. Voit valveilla ollessasi saada ilmestystä, ja se on heräämistä, se on havahtumista uuteen tietoon.

Kol. 3: 9-10

” Älkää valehdelko toisillenne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen tekoineen ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon Luojansa kuvan mukaan.

Alkukielen sana tässä on epignosis, joka tarkoittaa syvää, tarkkaa, täyttä tai kokemuksellista tietoa – ei pelkkää tiedon määrää.

Paavali ei siis puhu vain uuden informaation oppimisesta, vaan siitä, että uusi ihminen uudistuu yhä syvempään Jumalan tuntemiseen. Mitä enemmän ihminen oppii tuntemaan Jumalaa ja näkemään itsensä Luojan tarkoittamalla tavalla, sitä enemmän hänen ajattelunsa, identiteettinsä ja elämänsä muuttuvat. Tämä on mielen uudistumista ja Kristuksen mielen käyttöön ottamista.

Hengellisen ihmisen olla tulee ehdottomasti olla tietoinen muistakin tietoisuuksista kuin unimaailmasta, jonne hänen tietoisuutensa siirtyy yöllä nukkumaan mentäessä. Tuolloin ihmisen tietoisuus tästä ympäröivästä maailmasta ” sammuu ” ja hän on tietoinen siitä, mitä unen maailmassa, tietoisuudessa tapahtuu.

Raamattu sanoo, että meidän tulee HERÄTÄ, hengellisesti, ja myös, että meidän tulee olla tietoisia Jumalan syvyyksistä, korkeuksista, leveyksistä ja pituuksista. Kaikki nämä tarkoittavat eri hengellisiä tietoisuuden tasoja tai tiloja.

Jos uskova ei ole näistä tietoinen, hänen on hyvin vaikea hahmottaa ja tietää yhtään mitään Hengen maailmoista. Raamattu puhuu Taivaallisista paikoista. Eri paikoista, ei vain yhdestä taivasalueesta, vaan useista eri paikoista, nämä kuvaavat juuri niitä Taivasten valtakunnan eri ulottuvuuksia.

Jos me demonisoimme nämä totuudet Raamatusta, silloin ihminen voi ymmärtää, että silloinhan jopa unen vaipuminen ja sieltä herääminen täytyy olla saatanallista samalla tavalla, ja se on kuitenkin Jumalan meihin asettama tarve. Se on tarve nimenomaan, että emme tule toimeen ilman unta ja mitä unen aikana ihmiselle tapahtuu.

Unen aikana tapahtuu moninaisia asioita ja ilman unta ihminen kuolee. Eläinkokeissa täydellinen unenpuute on johtanut eläimen kuolemaan 2-4 viikossa. Ihmisen osalta on tutkittu, että ihminen voisi pysyä hereillä yli 10 vuorokautta, mutta vakavat neurologiset ja psyykkiset oireet alkavat jo muutamassa päivässä.

Fyysisen kehon unen tarpeen täyttyminen on siis elinehto, keho lepää ja virkistyy. Unen aikana myös sielun alueella tapahtuu monia hyviä asioita. Ihminen voi tulla lohdutetuksi unen kautta, Jumala voi puhua hänelle unessa ja paljon muuta.

Mutta ihminen tarvitsee myös muitakin ” eri hengellisiin tiloihin ” vaipumista, silloin kun on kyse elävästä hengellisestä elämästä. Sielu ei saa välttämättä tarvitsemaansa lepoa unen aikana, vaikka fyysinen keho siitä virkistyisikin. Kun ihmisen sielu on väsynyt, eikä se ole saanut tarvitsemaansa lepoa, puhumme uupumisesta.

David nostaa tämän sielun ennalleen asettamisen ja virkistymisen psalmeissa ja puhuu sielun asettumisesta Jumalan viheriäisille niityille lepäämään. Se on Jumalan läsnäolossa viipymistä, asumista, olemista ja elämistä. Ihmisen sielu voi kaikkein parhaiten, silloin kun se saa kokea Jumalan levon läsnäolon ja se tulee ravituksi Jumalan sanalla. Se on parasta, mitä sielu voi saada.

Jos unitilaan vaipuminen, on ainoa tila, jossa hyväksymme tietoisuuden tilan vaihdoksen, jonka hyväksymme, koska se tapahtuu meille luonnostaan, on vähintäänkin kyseenalaista, jos alamme kyseenalaistamaan hengelliset heräämiset ja vaipumiset eri tietoisuustilojen vaihdoksiin.

Raamattu puhuu meille, että siellä oli profeetat hurmostilassa ja että siellä yksi jos toinen nostivat silmänsä, jonka jälkeen he näkivät ja huomasivat asioita mitä he aikaisemmin eivät olleet havainneet. ” Nostivat silmänsä ” tarkoittaa sitä, että heidän huomionsa kiinnittyi johonkin uuteen, ja tämä voi tapahtua joko hengellisesti tai sitten se voi tapahtua ihan vain fyysisesti.

Nyt meidän uskovien täytyy jo tänä päivänä pystyä uskaltaa lähteä kasvamaan siinä meidän uskon vaelluksessa, että oppisimme ” vaeltamaan hengessä ”, joka tarkoittaa hengessä elämistä. Emme voi elää mitään sellaista todeksi, jos ei se ei ensin ole meille totta ja hyväksyttyä mielen alueella. Jos emme milloinkaan herää hengellisesti mihinkään, uskonelämämme jää auttamatta vajaaksi ja erittäin heikoksi.

Jos ihminen ei herää aamulla, niin hän on poissa tästä ympäröivästä näkyvän maailman tietoisuudesta.  Niin kauan kun hän nukkuu, ei hänellä ole asiaa astua uuteen aamuun, eikä ihminen silloin elä tätä elämää, mitä täällä näkyväisessä materiaalisessa maailmassa on tarjolla.

Silloin ihminen on sängyssä ja sitten ehkä sieltä siirretään sinne arkkuun, jos ei herää enää ollenkaan. Ainoa keino olla tietoinen ympäröivästä todellisuudesta, on, että siihen on herätty.  Vain jos on herätty, voidaan toimia siinä ympäristössä ja vaikuttaa siinä todellisuudessa, mihin on herätty.

Käytän nyt termejä, joita ei suoraan Raamatussa lue, mutta ne lukee siellä kuitenkin, toisilla termeillä, toisilla tavoin ilmaistuna.

Siellä sanotaan, että Daniel heräsi unesta, ja hän oli nähnyt unen, jossa Jumala oli puhunut hänelle. Danielin kirjoista voimme lukea kuinka hän vaipui erilaisiin näkytiloihin. Milloin unessa, milloin hereillä ollessa. Välillä hän näki näyn päänsä sisällä, joka saattoi olla unen kautta tai sisäinen näky, ja sitten seuraavassa näyssä hän oli itse sen näyn sisällä. esim. Suusanin linnassa.

Näitä ilmestyksen eri tasoja on monia ja ne on kaikki tietoisuuden eri tasoja, missä tämä profeetta pystyy vaikuttamaan, näkemään ja kokemaan asioita todeksi. Ne on kaikki Raamatussa ja ne kaikki ovat ilmestystä eri hengen tasoilta, eri tavoin. Puhumattakaan Hesekielistä ja muista Jumalan profeetoista ja apostoleista.

Sakariaan kirja 41 sanoo näin: "Ja Herran enkeli, joka puhutteli minua, palasi ja herätti minut niin kuin joku herätetään unestansa."

Sakaria saa tässä näyn ja hänet herätetään sen näyn ulottuvuuteen, siihen, että hän tulee tietoiseksi siitä tietoisuuden tasosta, jossa enkeli, Herran enkeli hänelle jotakin ilmoittaa tai näyttää. Hänet herätetään tiettyyn tietoisuuden tasoon hengellisissä, koska jos hän ei siihen herää, niin hän ei pysty näkemään eikä hän pysty kuulemaan, mitä Herran enkelillä on hänelle annettavana tai välitettävänä.

Uskovilla on aivan väärä käsitys siitä, mitä herätys todella on. Suurin osa ajattelee, että jostakin ulkopuolelta, Jumala lähettää maan päälle sellaisen asian kuin herätyksen, ja sitten tulee sankoin joukoin ihmisiä uskoon. Herätys ei tarkoita sitä.

Monet herätysliikkeet ovat käyttäneet ilmaisua: Herätys alkaa Jumalan huoneesta, seurakunnasta.

Raamatussa hengellinen herääminen ei ole ensisijaisesti “ihminen tulee hengellisesti aktiivisemmaksi”, vaan ihmisen havaintojärjestelmä siirretään Jumalan hallitsemaan tiedostamisen tilaan.

Kyse ei ole vain siitä, että ihminen alkaa ymmärtää enemmän, vaan siitä, että Jumala muuttaa sen tason, jolta ihminen vastaanottaa todellisuutta. Tämä on ilmestystä.

Raamatussa voidaan erottaa ainakin nämä tilat:

Luonnollinen valveillaolo
ihminen havainnoi maailmaa ruumiin aistien, järjen, muistin ja ympäristön kautta.

Uni
ihmisen luonnollinen kontrolli heikkenee, ja Jumala voi puhua kuvien, symbolien ja sisäisten näkymien kautta, kuten Jaakobille, Joosefille, faraolle ja Nebukadnessarille.

Profeetallinen horros tai transsitila
ihmisen luonnollinen tietoisuus ei ole kokonaan poissa, mutta se ei enää johda kokemusta. Jumala hallitsee näkökenttää, kuuloa, ymmärrystä ja vastaanottoa.

Hengessä oleminen
ihminen ei vain näe näkyä, vaan hänet asetetaan hengelliseen ympäristöön, jossa hän kuulee, näkee, liikkuu tai vastaanottaa asioita Jumalan todellisuuden puolelta. Johannes sanoo: “Minä olin Hengessä Herran päivänä” (Ilm. 1:10).

Kuoleman kaltaiseksi vaipuminen
Danielin ja Johanneksen kohdalla Jumalan ilmestyminen ylittää ihmisen luonnollisen kantokyvyn. Ihminen ei hallitse enää ruumistaan eikä sisäistä voimaansa. Danielilta katoaa voima, hän vaipuu kasvoilleen, hänen hengityksensä salpautuu ja enkeli joutuu koskettamaan häntä, nostamaan hänet ja vahvistamaan hänet (Dan. 10).

Uni on tila, jossa ihminen vetäytyy pois fyysisen maailman tietoisuudesta, mutta profeetallinen herääminen ei ole vain paluu valveille. Se on herääminen toiseen havaintotasoon.

Sakariaan kohdalla teksti viittaa siihen, että hän oli aiemmin jo profeetallisessa näkemisen virrassa, mutta enkeli havahdutti hänet seuraavaan vastaanottamisen vaiheeseen. Hänet herätettiin näkemään uusi asia.

Eli Sakarian kohdalla “herääminen” ei tarkoita vain tietoisuuden palautumista, vaan tietoisuuden kohdistamista uuteen Jumalan näyttämään kohteeseen.

Ihminen voi olla fyysisesti hereillä mutta hengellisesti unessa,
ihminen voi olla fyysisesti unessa mutta hengellisesti vastaanottava,
ihminen voi olla profeetallisessa tilassa mutta tarvita silti uuden herättämisen seuraavaan näkyyn, ja ihminen voi olla Jumalan kirkkauden edessä niin voimaton, että hän tarvitsee enkelin kosketuksen kestääkseen sen, mitä hänelle näytetään.

Danielin kohdalla näemme, että hengellinen tieto ei tule vain informaationa. Se tulee usein voimavaikutuksen, ruumiillisen heikkouden, pelon, kosketuksen, nostamisen ja ymmärryksen avaamisen kautta. Daniel ei vain “katso näkyä”. Hän kokee näyn vaikutuksen koko olemuksessaan.

Daniel 10 näyttää järjestyksen:

ensin Daniel näkee,
sitten hänen voimansa katoaa,
sitten hän vaipuu maahan,
sitten hän kuulee äänen,
sitten käsi koskettaa häntä,
sitten hänet nostetaan,
sitten hänen huulensa avataan,
sitten häneen kosketaan uudelleen,
sitten hän saa voiman,
vasta KAIKKIEN näiden jälkeen, hän kykenee vastaanottamaan sanoman.

Tämä tarkoittaa, että hengellisessä ilmoituksessa ei ole kyse vain “näkemisestä”, vaan myös hengellisen ihmisen hengellisestä kantokyvystä. Jumalan täytyy joskus vahvistaa ihminen, jotta hän kestää sen heräämisen ja myös sen tiedon, jonka hän saa.

Tässä kohtaa herääminen liittyy myös kapasiteettiin. Ihminen ei voi vastaanottaa kaikkea vain siksi, että Jumala näyttää sen. Hänen sisäinen rakenteensa täytyy kestää vastaanotettava asia. Tämän vuoksi Raamatussa näkyihin liittyy usein, jopa suurten Jumalan miestenkin kohdalla: Pelko, kaatuminen, vaikeneminen, kosketus, vahvistaminen, silmien avaaminen, korvien avaaminen, suun avaaminen,
ja ymmärryksen antaminen.

Hesekielillä tämä näkyy erittäin voimakkaasti. Henki nostaa hänet. Henki vie hänet. Herran käsi tulee hänen päällensä. Hän ei vain “ajattele hengellisiä asioita”, vaan Jumalan Henki siirtää hänet kokemuksellisesti toiseen havaintotilaan.

Hesekielin kirjassa toistuu ajatus:

“Herran käsi oli minun päälläni.”
“Henki nosti minut.”
“Henki vei minut.”
“Minä näin.”

Tämä osoittaa, että profeetallinen tietoisuus ja sitä kautta saatu ilmestys,  ei ole vain ihmisen sisäinen mietiskelytila. Se on Jumalan aktiivinen vaikutus ihmisen havainnointiin.

Uudessa testamentissa sama jatkuu Pietarin kohdalla. Apostolien teoissa Pietari joutuu hurmokseen ja näkee taivaasta laskeutuvan vaatteen (Ap. t. 10). Tämä ei ollut tavallinen uni, koska hän oli rukouksessa. Se ei ollut myöskään pelkkä ajatus. Teksti käyttää tilaa, jossa hänen luonnollinen tietoisuutensa ikään kuin väistyy, ja Jumala näyttää hänelle symbolisen näyn, joka avaa uuden aikakauden: evankeliumi menee pakanoille.

Raamatussa näky ei ole koskaan vain yksityinen kokemus. Oikea näky liittyy yleensä aina jollakin tavalla Jumalan hallintoon, tehtävään, liittoon, kansaan, aikaan tai useita ihmisiä koskeviin asioihin.

Siksi hengellinen herääminen ei ole vain se, että ihminen “kokee jotakin”. Se on sitä, että ihminen havahtuu siihen, mitä Jumala tekee.

Emmauksen tien opetuslapset ovat tästä yksi kirkkaimmista esimerkeistä. He kävelevät Jeesuksen kanssa, kuulevat Jeesusta, katsovat Jeesusta, mutta eivät tunne Häntä. Heidän silmänsä ovat pidätetyt. Sitten heidän silmänsä avataan.

Tämä osoittaa, että hengellinen sokeus ei aina tarkoita tiedon puutetta. Heillä oli kirjoitukset. Heillä oli tapahtumat ja Jeesuksen aikaisemmat opetukset ja nyt heillä oli Jeesus vierellään. Mutta heiltä puuttui avattu havaintokyky.

Raamatullinen herääminen tapahtuu siis usein näin:

Jumala tuo ihmisen jonkin todellisuuden äärelle,
mutta ihminen ei vielä näe sen merkitystä,
sitten Jumala avaa ymmärryksen,
ja sama asia nähdään täysin uudessa valossa.

Tämä on suuri ero luonnollisen oppimisen ja hengellisen heräämisen välillä.

Luonnollinen oppiminen lisää tietoa ja hengellinen herääminen muuttaa havaintotason.

Eli herääminen on sitä, että näkymätön todellisuus muuttuu ihmiselle sisäisesti todelliseksi.

Raamatussa hengellinen herääminen ei ole yksi ilmiö, vaan kokonainen siirtymien järjestelmä. Ihminen voidaan herättää synnin unesta, hengellisestä passiivisuudesta, luonnollisen mielen rajoituksesta, profeetalliseen näkemiseen, syvempään ymmärrykseen, Jumalan kirkkauden vaikutukseen tai omaan kutsuunsa.

Ja jokaisessa näistä heräämisistä Jumala tekee saman perusasian:

Hän siirtää ihmisen pois siitä tietoisuudesta, jossa ihminen luuli jo näkevänsä, siihen tietoisuuteen, jossa ihminen alkaa nähdä Jumalan näkökulmasta.

Raamattu puhuu 12  vuotiaasta tytöstä, joka kuoli, myös Lasaruksesta joka kuoli. Kuitenkin Jeesus sanoi että he vain nukkuvat. Uskova ei siis ” kuole ” samalla tavalla kuin syntinen ihminen, vaan hengellinen ilmaisu Jeesuksen mukaan oli, että he nukkuvat. 

Jeesus herätti molemmat heistä takaisin elämään tähän näkyväiseen materiaaliseen maailmaan. Eli heidät herätettiin jostakin toisesta tilasta takaisin tähän tähän tilaan, missä he olivat poisnukuttuaan.

Uskovina voimme tutkia Raamattua ja tietää vaikka joka ikinen heprean ja  kreikankielinen sanan vastine suomeksi, mitä ne oikeasti tarkottaa, mutta silti voimme nukkua. Siltikään emme välttämättä ole heränneet siihen, mihin Jumala haluaa meidät herättää. Tiedätkö mihin Jumala haluaa sinut herättää? Hän haluaa herättää sinut ilmestyksen maailmaan, koska ilmestyksen kieli on Jumalan todellinen kieli.

Orjatar Hagar, joka lähti karkuun Saaraa, koska Saara oli hänelle pahana, hän kohtasi Herran enkelin erämaassa, joka kysyi häneltä, että mitä hän siellä tekee ja sitten Hagarin silmät aukenevat. Hän herää katsomaan, että siellä on kaivo, jota hän ei ollut nähnyt aikaisemmin.

Jos asetut toisen ihmisen asemaan tietyssä tilanteessa, voit yhtäkkiä saada vastauksen johonkin asiaan. Mutta niin kauan kuin tarkastelet kaikkea vain oman näkökulmasi kautta, et herää siihen todellisuuteen etkä siihen tietoisuuteen, johon Jumala haluaisi sinut herättää.

Silloin jäät sokeaksi kyseisen asian suhteen, koska et kykene näkemään etkä ymmärtämään sitä. Näin tietoisuus ja ymmärrys jäävät sinulta saavuttamatta, ja asia kulkee ohitsesi.

Paavali kirjoittaa:

"Ja tehkää tämä, koska tunnette tämän ajan, että jo on hetki teidän unesta nousta, sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme."

Paavali puhuu tässä uskoville. Hän sanoo, että on aika nousta unesta. Kun tarkastelemme aikaa, jolloin Paavali, Pietari, Johannes ja muut kirjoittivat tekstejään, huomaamme, etteivät he käyttäneet sanaa "tietoisuus". Sen sijaan he puhuivat heräämisestä unesta.

Mutta mitä hengellinen herääminen todella tarkoittaa käytännössä?

Miksi jotkut näkevät Jumalan puheen unissa, näyissä ja Raamatun sivuilla, kun taas toiset lukevat samoja kohtia vuosikymmeniä ilman todellista ymmärrystä?

Voiko tavallinen uskova oppia vastaanottamaan ilmestystä samalla tavalla kuin Raamatun miehet ja naiset?

Näihin kysymyksiin sekä moniin muihin ilmestyksen maailmaa koskeviin kysymyksiin löydät vastaukset kirjasta:

Mitä on ilmestys – ja miten voit saada ilmestystä?